Miksi suomalainen ei voisi lainata rahaa suoraan Suomen valtiolle?

Suomi velkaantuu vielä pitkään. Samalla nollakorkojen maailma näyttää ainakin toistaiseksi jääneen taakse. Tämä tarkoittaa valtiolle kasvavia korkomenoja, mutta korkojen nousulla on myös toinen puoli: jollekin korkomeno on korkotulo.

Yhdysvaltalaisessa talouskeskustelussa tästä muistutetaan usein. Korkojen nousu rasittaa velallisia, mutta hyödyttää säästäjiä. Suomessa tämä vaikutus jää vaimeammaksi, koska kotitalouksien rahaa makaa valtava määrä matalatuottoisilla pankkitileillä.

Suomen Pankin mukaan suomalaisilla kotitalouksilla oli heinäkuussa 2026 noin 118 miljardia euroa pankkitalletuksia. Tästä peräti 71,9 miljardia euroa oli yön yli -talletuksia, käytännössä siis helposti nostettavissa olevilla tileillä.

Samaan aikaan Suomen valtio lainaa markkinoilta rahaa ja maksaa siitä korkoa. Syyskuun alun valtion velkasitoumusten huutokaupassa korkotaso oli noin 2,8 prosenttia.

Tästä syntyy mielestäni kysymys, jota Suomessa kannattaisi pohtia:

Miksi suomalaiset eivät voisi lainata rahaa suoraan Suomen valtiolle?

Meillä oli tällainen mahdollisuus ennen

Suomen valtio on aiemmin tarjonnut yksityishenkilöille obligaatioita. Niistä kuitenkin luovuttiin 2010-luvun alussa. Valtiokonttorin näkökulmasta ratkaisu oli ymmärrettävä: pienten sijoitusten kerääminen pankkien kautta oli kallista verrattuna siihen, että valtio hankkii miljardiluokan rahoituksensa suoraan institutionaalisilta sijoittajilta.

Mutta maailma on muuttunut.

Digitaalisten palveluiden aikana vaihtoehdon ei tarvitse olla paluu vanhaan pankkien välittämään kansalaisobligaatioon.

Yhdysvalloissa toimii TreasuryDirect-järjestelmä, jonka kautta tavalliset ihmiset voivat hankkia Yhdysvaltain valtion velkapapereita. Huutokauppaan voi osallistua niin sanotulla noncompetitive bidillä: sijoittajan ei tarvitse arvioida oikeaa markkinakorkoa, vaan hän hyväksyy huutokaupassa muodostuvan hinnan ja tuoton.

Miksi emme rakentaisi Suomeen vastaavaa?

Seitsemän miljardia euroa muuttaisi jo jotain

Ajatellaan yksinkertainen esimerkki.

Jos vain 10 prosenttia suomalaisten 71,9 miljardin euron yön yli -talletuksista siirtyisi valtion velkapapereihin, puhutaan noin 7,2 miljardista eurosta.

Jos korko olisi 2,78 prosenttia, valtio maksaisi tästä kotitalouksille korkoa noin 200 miljoonaa euroa vuodessa.

Jos korkotulosta perittäisiin 30 prosentin vero, tästä palautuisi valtiolle noin 60 miljoonaa euroa.

Suomalaisille säästäjille jäisi verojen jälkeen noin 140 miljoonaa euroa vuodessa.

Tämä ei tietenkään olisi ilmaista rahaa valtiolle. Valtio maksaisi edelleen markkinaehtoisen koron, ja myös vaihtoehtoisista sijoituksista syntyy jo nyt kotitalouksille korkotuloja ja valtiolle verotuloja.

Mutta rahan määränpää muuttuisi.

Nyt suuri osa korkovirroista menee Suomen ulkopuolelle

Eurostatin vuoden 2025 aineiston perusteella noin 60 prosenttia Suomen julkisyhteisöjen bruttovelasta on ulkomaisten sijoittajien hallussa. Kotimaisten yritysten, kotitalouksien ja muiden ei-rahoitussektorien suora omistus on puolestaan erittäin vähäistä.

Tämä ei tarkoita, että ulkomainen velkarahoitus olisi itsessään ongelma. Suomelle on tärkeää, että valtionlainoille on laaja kansainvälinen sijoittajakunta.

Mutta jos valtio joka tapauksessa tarvitsee lainaa, en näe syytä, miksei myös suomalaisille pitäisi antaa helppoa mahdollisuutta olla yksi sen rahoittajista.

Ero on kansantalouden kannalta kiinnostava.

Jos valtio maksaa 200 miljoonaa euroa korkoa ulkomaiselle sijoittajalle, raha virtaa pääosin Suomen kansantalouden ulkopuolelle.

Jos sama korko maksetaan suomalaisille kotitalouksille, raha jää Suomeen. Oletetulla 30 prosentin verolla noin 60 miljoonaa euroa palautuisi vielä julkiselle sektorille verotuloina.

Kyse ei siis ole siitä, että valtio saisi rahaa ilmaiseksi. Kyse on siitä, minne valtion joka tapauksessa maksama korko päätyy.

Pankit eivät välttämättä innostuisi

Ehdotuksella olisi myös vaikutuksia, joita ei pidä sivuuttaa.

Pankkien näkökulmasta kotitalouksien talletukset ovat rahoitusta. Jos valtio tarjoaisi kansalaisille helposti saavutettavan, noin markkinakorkoa maksavan vaihtoehdon, osa rahasta voisi siirtyä pankkitileiltä valtionpapereihin.

Se voisi nostaa pankkien oman rahoituksen hintaa.

Toisaalta juuri siinä saattaisi olla yksi mallin hyödyistä.

Jos suomalainen voisi muutamalla klikkauksella sijoittaa rahansa esimerkiksi 3, 6 tai 12 kuukaudeksi Suomen valtion velkasitoumukseen, pankkien pitäisi kilpailla nykyistä enemmän säästäjien rahoista.

Kilpailu voisi näkyä parempina talletuskorkoina myös niille suomalaisille, jotka eivät koskaan ostaisi ensimmäistäkään valtionpaperia.

En ehdota uutta kansalaisobligaatiota

Tässä on olennainen ero.

En rakentaisi valtiolle uutta sijoitustuotetta enkä lähtisi kilpailemaan pankkien kanssa erillisellä valtion määrittelemällä korolla.

Aloittaisin paljon yksinkertaisemmin.

Avataan osa valtion nykyisistä velkasitoumushuutokaupoista suomalaisille kotitalouksille.

Instituutiot määrittelisivät edelleen markkinahinnan. Tavallinen suomalainen voisi ilmoittaa esimerkiksi haluavansa sijoittaa 1 000, 5 000 tai 20 000 euroa ja hyväksyvänsä huutokaupassa syntyvän tuoton.

Valtio saisi rahansa samalla markkinakorolla kuin muutenkin.

Ei pankkia väliin. Ei erillistä hinnoittelua. Ei uutta korkotukijärjestelmää.

Tarvitaan toki turvallinen sähköinen palvelu, tunnistautuminen, verotus, maksuliikenne ja arvopaperien säilytys. Niiden rakentaminen maksaa. Siksi ensimmäinen askel ei ole päättää järjestelmän perustamisesta vaan selvittää sen kustannukset ja hyödyt kunnolla.

Valtion velka ei tällä ratkea – mutta miksi antaisimme mahdollisuuden kokonaan muille?

Jos 20 prosenttia nykyisistä yön yli -talletuksista siirtyisi valtionpapereihin, puhuttaisiin jo yli 14 miljardin euron sijoituksista. Nykyisellä noin 2,8 prosentin korkotasolla niistä syntyisi noin 400 miljoonan euron vuotuinen korkovirta suomalaisille kotitalouksille.

Mittakaava osoittaa, ettei kyse ole aivan marginaalisesta ajatuksesta.

Tämä ei ratkaise Suomen velkaongelmaa. Velkaantuminen ratkaistaan ennen kaikkea talouskasvulla, työllisyydellä, julkisen sektorin tuottavuudella ja sillä, että menot ja tulot saadaan pitkällä aikavälillä tasapainoon.

Mutta niin kauan kuin valtio velkaantuu, se myös maksaa velastaan korkoa.

Minusta meidän kannattaa ainakin kysyä:

Jos Suomen valtio kerran joutuu maksamaan miljardeja korkoja velkojilleen, miksi suomalaisille itselleen ei annettaisi nykyistä helpompaa mahdollisuutta olla yksi näistä velkojista?

Lähteet

• Suomen Pankki: Pankit – lainat, talletukset ja korot, 7/2026
• Valtiokonttori / Valtionvelka.fi: Huutokaupat
• Valtiokonttori / Valtionvelka.fi: Faktoja valtionvelasta
• Eurostat: General government gross debt by sector of debt holder
• Verohallinto: Korkotulojen verotus
• U.S. TreasuryDirect: Buying a Treasury Marketable Security